Ammattilaisen vinkit hevosenostajalle

Torstai 3.12.2009 - Sirpa Brumpton, Ratsastuksen ohjaaja FEIF level 3, SRL huippuvalmentaja, GK-tuomari, aluevalmentaja

	Sirpa & Katie Brumpton ja Viljar frá Skardi

Ensimmäinen ja tärkein asia hevosen hankinnassa on rehellisyys. Omia taitoja, resursseja ja hevosen käyttötarkoitusta on tarkasteltava ja arvioitava todella realistisesti. Tarinat epäonnistuneista hevosvalinnoista sisältävät usein vähintään yhden virhearvion jollakin näistä osa-alueista.

Yhdeltä hevoselta ei voi vaatia mahdottomia. Toki ilmoituksissa etsitään todellisia moniponeja – ja tietysti halvalla. Totuus kuitenkin on, että yksi hevonen ei riitä määrätietoiselle harrastajalle loppuiäksi. On siis turhaa etsiä aloittelijalle kisahevosta tai vaatia yhden ja saman hevosen palvelevan kisaavaa teiniä, talutusratsastusta harrastavaa iltatähteä ja maastomopoa kaipaavaa perheenäitiä ja toimivan vielä hyvänä, palkittuna jalostushevosena. Joka paikkaan ja vuodesta toiseen riittävät yksilöt ovat todella harvassa.

Jos etsit turvallista ja luotettavaa hevosta maastoretkille ja alkeistunneille, koeratsasta hevonen useita kertoja. Kysele entisten ja nykyisten omistajien ja ratsastajien kokemuksia. Ihannetilanteessa pääset ostamaan tutun hevosen.

Jos olet edistynyt ratsastaja ja kaipaat harrastekaveria, mieti tarkkaan, millaisista hevosista olet eniten nauttinut ja mitkä tavoitteesi ovat. Ihastumiselle ei saa antaa liikaa painoarvoa, jos hevonen ei selvästikään kykene täyttämään sille asetettuja tavoitteita.

Jalostushevonen valitaan yleensä sukutaulun mukaan. Hevoskauppiaiden kommentit lupaavista hevosista voi jättää omaan arvoonsa, jos lähisuvusta ei löydy hyvin pistein näytettyjä tai jalostuksessa muuten ansioituneita yksilöitä. 1. palkittu hevonen on kiistatta hyvä; helmien erottaminen 2. palkituista vaatiikin jo osaamista. Eikä 1. palkitun oriin jälkeläinen ole automaattisesti hyvä, jos sen emällä tai suvulla ei ole meriittejä. Poikkeusyksilöitä putkahtaa suvuttomistakin vanhemmista, mutta siihen mahdollisuuteen luottaminen on uhkapeliä.

Varmista ja varmista!

Puhutteko samaa kieltä myyjän kanssa eli tarkoitatteko samoilla sanoilla samaa asiaa? "Rauhallinen hevonen" saattaa tarkottaa eri asiaa kokeneelle ratsastajalle ja aloittelijalle. Sekaannuksia voi tulla myös koulutustasosta puhuttaessa: "peruskoulutettuina" on kaupiteltu hädintuskin satulaan ja ratsastajaan totutettuja hevosia. Vain vähän koulutetun tai nuoren hevosen ostaminen saattaa houkutella edullisen hinnan vuoksi. Lisälaskua saattaa kuitenkin kertyä arvaamattoman paljon, jos omistaja ei pärjää hevosensa kanssa.

Nuoren hevosen ostamisessa ei sinänsä ole mitään väärää. Olennaista on tarkistaa hevosen sukutaulu ja arvioida, miten suurella todennäköisyydellä tällä sukutaustalla, hevosesta jo havaittavissa olevilla piirteillä sekä koulutukseen käytettävissä olevilla varoilla ja taidoilla sukeutuu toivotunlainen hevonen.

Nuoren hevosen tai varsan ostaminen on aina toivon ostamista. Kouluttamattomasta yksilöstä ei voi sanoa mitään sataprosenttisen varmaa. Hevosen koulutusaika on mitä suurimmassa määrin opettavainen ja mielenkiintoinen matka, mutta se vaatii sekä kärsivällisyyttä että rahaa. Vaikka kaikki sujuisi hyvin, lopputulema voi olla jollekulle toiselle paremmin sopiva hevonen. Tähän kannattaa varautua.

Eläinlääkärintarkastukseen kannattaa panostaa. Hevosen sairastumisajankohta on vaikea todistaa jälkeenpäin, jos ostotarkastuksessa ei oteta kuvia esimerkiksi kinnerpattien todentamiseksi. Kesäihottumasta riittää mielipiteitä. Monet kasvattajat kehottavat vaihtamaan rotua, jos riski kesäihottumasta tuntuu liian suurelta. Toisaalta oireyhtymä voi puhjeta myös Suomessa syntyneille ja jo kymmenenkin vuotta maassa olleille yksilöille.

Myyjällä pitää olla sen verran ammattiylpeyttä, että hän myy hevosensa ratsastajalle, jolle kyseinen yksilö sopii. Ei siis ole yhdentekevää, miten ja kuka hevoset kasvattaa ja kouluttaa. Hevosen parhaat puolet saadaan esiin määrätietoisella työllä ja ammattitaidolla.

Katso silmiin ja karvoihin

Etenkin perhe- ja harrasteratsulta vaaditaan mieluista ulkonäköä. Kilpahevonen menestyy ensisijaisesti ansioillaan, mutta näyttävä ulkonäkö on sillekin plussaa. Huippuammattilainen ajattelee hevosen kapasitettia, ei niinkään sen luonnetta. Erikoiset värit ja runsaat jouhet herättävät ihastusta, jouduttavat myyntiä ja nostavat hintaa. Jos voitto ei ole kaikki kaikessa, olennaista on että tykkäät hevosesta ja sen kanssa touhuamisesta.

Hevosen rakenne ja ulkonäkö kertovat kokeneelle hevosihmiselle paljon. Hyvästä hoidosta kielivät karvan, kavioiden ja suun kunto. Rakenteesta voi päätellä jotakin liikkumiseen liittyvistä vahvuuksista ja heikkouksista. Raskasrakenteinen, lihava hevonen on harvoin kevyesti liikkuva ja näyttävä ratsu. Lavan viistoudella on merkityksensä, samoin rungon pituudella. Pitkärunkoisen hevosen kokoaminen on sen verran haastavaa, että töltin kehittyminen saattaa koulutusvaiheessa olla hidasta. Yleensä tämäntyyppiset hevoset eivät jatkossakaan sovi alkeisratsuiksi, jos haaveena on puhdas töltti.

Silmät ovat hevosenkin sielun peili. Pelokkuus, itsepäisyys, luottavaisuus ja uteliaisuus heijastuvat hevosystävän silmistä, kunhan maltat seurata hevosen ilmeitä ja eleitä.

Oli suku ja ulkonäkö mikä tahansa, jokainen hevonen löytää kyllä paikkansa, kunhan sille suodaan mahdollisuus. Mahdottoman hankalan tuntuisesta otuksestakin voi sukeutua oikeissa käsissä todellinen helmi. Esimerkiksi nyt jo eläkepäiviään viettävä, viime kesänä SM-kisojen passitestin voittanut Amor tuotti nuoruudessaan runsaasti päänvaivaa. Sille ei tuntunut sopivan sen paremmin vaellushevosen kuin yksityisen puskaratsunkaan elämä. Passi löytyi sattumalta, ja siinä kisassa Amor oli ihan vertaansa vailla.