Hevosmiestaito alkaa kunnioituksesta

Tiistai 6.4.2010 - Gummi Einarsson

	Gummi arvostaa erittäin paljon FEIFn antamaa palkintoa, Light Feather Price, joka annetaan kunnianosoituksena hevosmiestaidoista ja kevyestä kauniista ratsastustavasta.

Hyvän hevosmiehen erottaa hyvästä ratsastajasta kunnioitus hevosta kohtaan. Pelkkä urheilusuoritus ei riitä: hevosta pitää osata lukea ja myös toimia sen mukaan. Ihminen ei voi vain ottaa ja pyytää, vaan hänen pitää myös osata antaa hevoselle, mitä tämä tarvitsee. Ratsastus ja hevosten kanssa työskentely ylipäätänsä on parhaimmillaan jatkuvaa vuoropuhelua hevosen ja ihmisen välillä.

Parhaiten hevosta oppii lukemaan tarkkailemalla niitä vapaudessa. Kenties suurin haaste kaupungistuneelle nykyihmiselle onkin luonnon ja eläinten ymmärtäminen. Tämä etääntyminen on johtanut monenlaisiin  ongelmiin.

Hevoset opettajina

Hevosmiestaitoa ei mielestäni voi oppia ihmisiltä vaan hevosilta. Älä siis koskaan unohda ensimmäistä hevostasi! Kun kehityt ratsastajana ja hevosten käsittelijänä, ymmärrät kuinka paljon se on sinulta sietänyt. Minä en ole tässä asiassa poikkeus. Aloitin ratsastuksen teini-ikäisenä, koska se oli hauskaa. Tykkäsin mennä kovaa, eikä  päähuomio tosiaankaan ollut ratsastustaidoissa.

Vaikka olen mennyt ratsastuksellisesti eteenpäin hyvin määrätietoisesti, olen edelleen sitä mieltä, että tekemisessä pitää säilyttää hauskuus. Ihminen ja hevonen oppivat paremmin nauttiessaan siitä, mitä tekevät. Kun työ on motivoivaa ja mielekästä, sitä jaksaa paremmin – ja työtä hyväksi hevosmiehenksi kasvaminen totisesti vaatii.

Kun ratsastaa 8–12 hevosta päivässä viitenä päivänä viikossa ja tekee sitä parikymmentä vuotta, osaa jo aika paljon. Ei riitä, että ratsastaa ja hoitaa yhtä hevosta; on paneuduttava monenlaisten yksilöiden käsittelyyn.

Vähemmän on enemmän

Kokemuksen myötä tunnen yhä vahvemmin, että vähemmän on enemmän myös  ratsastuksessa. Esimerkiksi viikonlopun kursseilla pyydän ratsastajan  esittämään hevosta vähän aikaa samaan tapaan kuin hän harjoittelisi  kotona. Pyydän häntä myös kertomaan mahdollisista ongelmista ja toiveista. Tämän jälkeen valitsen muutaman olennaisen asian, joihin keskityn viikonlopun aikana. Usein ratsukossa tapahtuva muutos on huomattava.

Erilaisia ratsastajia ei pitäisi pakottaa samaan ihannemuottiin. Kouluttajan tai valmentajan pitää nähdä, mihin hevonen ja ratsastaja ovat valmiita. Lisäksi hänen pitäisi ymmärtää, että kiertotie vie joskus nopeammin lähemmäksi tavoitetta kuin suoraviivainen rankka harjoittelu.

Omassa työssäni pyrin auttamaan kutakin ratsukkoa sen omista lähtökohdista käsin. Katsomme, mikä on hyvin nyt sekä mitä voisi korjata ja miten. Jos keskitytään pelkkiin virheisiin, ratsastaja  murtuu, ja hevonen suuttuu. Kuten sanottu, ratsastuksen pitäisi olla hauskaa sekä hevoselle että ihmiselle.

Mittaamattoman arvokas elämäntapa

Jatkan hevosten kanssa työskentelyä niin kauan kuin tunnen  kehittyväni paremmaksi ratsastajaksi ja taitavammaksi hevosmieheksi. Se on elämänmittainen haaste. Minusta tuntuu, että olen tehnyt vielä hyvin vähän kaikesta siitä, mitä haluaisin hevosten kanssa tehdä.

En uskalla edes ajatella kuinka paljon rahaa ja aikaa olen käyttänyt  hevosiin. Jollakin muulla alalla saavuttaisi varmasti paremman  taloudellisen aseman, mutta minulle tämä on elämäntapa. Hevoset ovat  tehneet elämästäni antoisaa ja rikasta tavalla, jota ei voi rahassa  mitata.

 

Gummi Einarsson... ...on islantilainen kilparatsastaja, valmentaja ja  ratsastuksenopettaja, joka on asunut viimeiset kahdeksan vuotta Ruotsissa. Hän valmentautuu ja valmentaa tilallaan Ruotsissa ja opettaa ratsukoita myös Suomessa. Kevätkaudella 2010 Karkkilassa järjestetään Gummin vetämä kolmen kurssin sarja, ja samaa suunnitellaan syksyksi. Koulutus: Tuomari 1982 Nuorten hevosten kouluttajatutkinto 1987 Valmentajatutkinto 1988 Ratsastuksenopettaja-tutkinto, Hólar 1992 2009 kilpailusaavutukset: Kolme Ruotsinmestaruutta, kulta- ja  hopeamitalit Sveitsin MM-kilpailuissa sekä FEIF Feather Price. Lisää Gummista osoitteessa www.geinarsson.se