Ajankohtaista

11.6.2013Sinivalkoisia ruusukkeitaLue lisää »26.4.2013Ásdis Agnarilla TanskassaLue lisää »4.1.2013Opintomatkalla SaksassaLue lisää »13.6.2012Ásdis RuotsiinLue lisää »13.6.2012Sindra ja DraugurLue lisää »

Kirjoituksia

Liity postituslistalle

Albumista...

Hevoset

Sommarbossa asuu jalostus- ja perhehevosia sekä varsoja, joiden elämäntehtävästä ei vielä ole täyttä varmuutta. Varsat on toki suunniteltu joko kilpa- tai jalostuskäyttöön, mutta vaikka geenit ovat hyvät, tavoitteen toteutumiseen tarvitaan myös onnea.

Vaikka Sommarbo keskittyy jalostukseen, kaikki hevoset ovat yhtä arvokkaita omassa roolissaan. Siinä missä Thrymur on ylpeytemme, uljas ja ryhdikäs jalostusori, pieni karvainen Brá toimii etenkin Johannan terapiahevosena ja kaikkien perheenjäsenten ja ystävien pahanpäivänvarana. Kun elämä kolhii tai epävarmuus omista ratsastustaidoista vaivaa, metsälenkki Brán kanssa tekee päivästä aina himpun verran paremman. Nuoresta ja vähän koulutetusta Lolasta puolestaan kehkeytyi Eveliinan paras ystävä. "Tytöt" kasvavat ja kehittyvät yhdessä kursseilla, leireillä, kilpailuissa ja ihan vaan kotitallilla puuhastellessa. Eläin opettaa lapselle vastuuntuntoa ja empatiaa.

Jalostustammat  ovat ihan oma lukunsa. Ne kaikki on hankittu sukujensa vuoksi. Tammojen taustalta löytyy mahdollisimman paljon sellaisia 1. palkittuja hevosia, joiden ominaisuudet vetoavat Johannaan. Brynja hankittiin periaatteella "paperilla paras, kiltti ja kaunis". Sen esi-isät – Hrafn, Orri ja Thorri – ovat kuuluisimpia mahdollisia jalostushevosia. Kun Brynja sitten saatiin omaan talliin ja ensimmäiset varsat syntyivät, alkoi Johanna tosissaan panostaa jalostushevosten etsintään, ja mielikuva omasta unelmahevosesta vahvistui.

Valmiiksi koulutettujen 1. palkittujen tammojen ostaminen osoittautui siinä vaiheessa liian kalliiksi, joten Johanna päätyi hankkimaan kolme nuorta tammaa kolmesta mieleisestään oriista ja 1.palkituista, hyviä jälkeläisiä jättäneistä tammoista. Vuoden vanhana hankittu Ás frá Ármótin jälkeläinen valitettavasti menehtyi jo toisena talvena. Keväällä 2010 selviää, tuleeko Ásdiksesta ja Skeifasta Sommarbon kantatammoja. Àsdiksessa parasta tällä hetkellä on ulkonäkö, se kaunistuu päivä päivältä. Skeifan treenari puolestaan on kehunut hevosen ratsastusominaisuuksia.

Matkan varrella on oivallettu jalostuksesta ainakin sen verran, että kasvattajalla pitää olla visio täydellisestä hevosesta. Tätä visiota tavoitellaan omilla ori- ja tammavalinnoilla. Muotiorien perässä juokseminen ei kannata. Valinnat täytyy pystyä perustelemaan itselleen, jos aikoo oppia virheistään ja onnistumisistaan ja päästä omaan tavoitteeseensa. Sommarbon ihannehevosella on kaunis rakenne, hyvät ratsastusominaisuudet ja yhteistyöhaluinen luonne. Aika näyttää, kuinka hyvin unelma toteutuu.

Sommarbon hevoset viettävät mahdollisimman paljon aikaa laumassa, mahdollisimman tilavilla laitumilla. Kun ollaan ihmisen kanssa, silloin ollaan töissä ja käyttäydytään. Hauskanpitokin on sallittu tietyissä rajoissa. Hevonen ei ole sylikoiran korvike, vaan iso eläin, jota pitää kohdella lajia ja sen tarpeita kunnioittaen. Hevonen ei esimerkiksi tunne tasa-arvoa. Ihminen on siis aina hevosen  ylä- tai alapuolella, mutta mitä reilumpi pomo, sen parempi suhde hevoseen.

Sommarbon poppoolle hevosten kanssa puuhastelu on elämäntapa. Hevosten parissa on saatu valtava joukko ystäviä äijäleiriläisistä tätiratsastajiin ja kisoissa ja kursseilla pyöriviin harrastajiin. Oman arvokkaan lisänsä hevosteluun tuovat ammattilaiset kuten Sirpa Brumpton, Riikka Räihä, Siggi Sig, Haflidi ja Pauli Väyrynen. Heiltä on opittu paljon. Linda Bergström puolestaan potkaisi liikkeelle koko kasvatustouhun puheillaan ja omalla esimerkillään. Muutama kuolematon ajatus on jäänyt takaraivoon, kuten: "Hyvän ja huonon hevosen ylläpito on ihan yhtä kallista, joten miksi ei ostaisi kerralla kunnollista ja nauttisi siitä." Sommarbota ei olisi ilman Lindan kärsivällisyyttä. Hän on vastaillut issikka-aiheisiin kysymyksiin – etenkin mammatammoja ja varsoja koskeviin lukuisiin ihmetyksen aiheisiin.